Digitalisaatio järjestöissä

28.7.2014 11:00

Maksullisen jäsenyyden murros – jäsenyyden sisältö ennen ja nykyään

Jäsenyyden määritelmä ei sinänsä ole muuttunut, mutta jäsenyyden merkitys ei ole täysin sama kuin aiemmin. Viestinnässä on tapahtunut ihmisten kaikkiin elämänalueisiin vaikuttavia muutoksia.

11683249855_c7145d80e2_z

Pärjäisitkö näillä välineillä nykyään?

 

Palataanpa jonnekin menneisyyteen, analogiseen aikaan ennen internetiä. Tuolloinkin Suomessa oli paljon yhdistyksiä, ja tarjosivat ihmisille kaikkea sitä, mitä yhdistykset nyt ylipäätään voivat tarjota: sosiaalisia kontakteja, erilaisia neuvonta- ja tiedotuspalveluita, mahdollisuuden työskennellä eri asioiden puolesta, tapahtumia ja muuta sellaista – toisin sanoen samanmielistä seuraa jonkin aihepiirin tai aktiviteetin ympärille. Tapaamisia järjestettiin, paperipinot ja esitteet vaihtoivat omistajaa ja lankapuhelin pirisi.

Jossain vaiheessa elämäämme hiipi internet ja muutti arkista viestintää melkoisesti. Tällä on ollut valtava merkitys yhdistyksille: viestinnän muutos muuttaa jäsenyyden merkitystä ja ehkä koko käsitettäkin. Jäsenyys on nykyään jotakin, mikä on helppo ainakin ajatuksen tasolla taannuttaa reliikiksi menneestä maailmasta. Miten niin?

Kuka tahansa voi löytää hetkessä suuren joukon tietystä aihepiiristä kiinnostuneita ihmisiä verkossa ja vaikka pistää tarvittaessa oman Facebook-ryhmän pystyyn. Keskustelu kaikista aiheista harrastuksista politiikkaan on aktiivista blogeissa ja muissa käyttäjien tuottaman sisällön medioissa. Epämuodollisten tapaamisten järjestäminen käy tällaisten järjestelyjen kautta helposti – on olemassa paljon esimerkkejä tapahtumista, joiden järjestäjänä ei ole mitään muodollista tahoa.

Entä sitten tiedon saaminen tärkeistä asioista? Tietoa miltei kaikesta mahdollisesta on saatavilla paljon ja nopeasti. Oma ongelmansa tietysti on tiedon mielekäs hallinta, mutta hyvin pieni osa luonteeltaan julkisesta tiedosta on nykyään vain tietyn porukan hallussa. Maailma on pienentynyt viime vuosina paljon, ja vain harvoin tiedonsaannista jää todella paitsi vain siksi, että ei ole tietyn yhdistyksen jäsen.

Jäsenyyden kannalta tämä tarkoittaa, ettei jäsenyys itsessään pelkkänä kuulumisena johonkin ryhmään merkitse välttämättä kovin paljon. Harveneva joukko ihmisiä on valmis maksamaan jäsenmaksua tai mitään muutakaan pelkän statuksen vuoksi. Viime vuosien vähemmän kuin ihanteellinen taloustilanne vaikuttanee tähän ilmiöön voimistavasti.

Voiko jäsenyys olla vielä houkutteleva vaihtoehto?

Käytännön elämä osoittaa, että jäsenyydellä menee edelleen hyvin. Sillä voisi yhtä kaikki mennä vieläkin paremmin. Nykyaikaisen jäsenyyden on kuitenkin tuotava mukanaan jotakin sellaista, joka on 1) henkilökohtaista, 2) ei saatavissa muualta, tai 3) konkreettista hyötyä tuottavaa.

Olen maininnut jäsenmaksut ja jäsenyyden, mutta tosiasiassa samat perusperiaatteet pätevät kaikkeen yhdistyksen varainkeruuseen ja yhdistykselle tai organisaatiolle maksettavaan rahaan ja kaikkeen osallistuuteen – jos henkilö antaa yhdistykselle rahaa, on vastineeksi saatava jotakin uniikilla tavalla hyödyllistä. Hyödyn ei välttämättä tarvitse kohdistua nimenomaan yksilöön itseensä – hyväntekeväisyyden tapauksessa varsinaisena hyötyjänä on toki jokin muu taho.

Jotta jäsenet, lahjoittajat ja muut yhdistyksen toiminnassa mukana olevat henkilöt voisivat kokea tekevänsä järkevän sijoituksen, tulisi yhdistyksen toiminnan olla läpinäkyvää ja kulurakenteen mahdollisimman perusteltu. Etenkin hyväntekeväisyyttä ja avustustoimintaa harjoittavissa järjestöissä tämä on elintärkeää, mutta tekee ihmeitä mille tahansa organisaatiolle. Jos yhdistys ei pysty vakuuttamaan potentiaalisia jäseniä siitä, että juuri yhdistyksen tukeminen tai siihen kuuluminen on paras ja tehokkain tapa edistää jäsenen tärkeinä pitämiä päämääriä, miksi hän tulisi lainkaan mukaan?

Organisaatiot voivat omalla viestinnällään osoittaa, että ottavat jäsentensä käyttöönsä antamat rahat vakavasti. Vaikka rahasta puhuminen voi tuntua tylsältä, ei sitä tulisi itsetarkoituksellisesti välttää vain siksi, ettei sen mainitseminen oletettavasti kiinnosta jäseniä. Väitän, että taloudellisten seikkojen tuominen esiin ymmärrettävässä muodossa sopivissa yhteyksissä voi ennemminkin sitouttaa jäseniä yhdistyksen päämääriin kuin työntää heitä poispäin. Kulurakenteen läpinäkyvyys on luonnollisesti tärkeää kytkeä konkreettisiin tavoitteisiin ja jo saavutettuihin voittoihin, jotta jäsenellä on mahdollisuus vakuuttua yhdistyksessä tehtävien päätösten asiantuntevuudesta ja vilpittömyydestä.

Lopulta kyse on eksplisiittisyydestä toiminnassa: jos ennen saattoi ainakin hieman luottaa siihen, että yleinen yhdessä tekeminen veti ihmisiä mukaan toimintaan, on nykyään yhä selvemmin pystyttävä todistamaan, että hyödyt ovat konkreettisia.

Kaikki tämä tietysti on imagomarkkinointia parhaimmillaan: ideaalitilanteessa yhdistys on vain yksinkertaisesti niin erinomainen toimija alallaan, että siihen kuuluminen tuntuu hyvältä jutulta. Mutta tähän pääsemiseksi tarvitaan läpinäkyvyyttä ja hyvien arvojen esille tuomista niin hallinnossa kuin ydintehtävissäkin.

Onko jäsenyyden muutos näkynyt teidän käytännön toiminnassanne? Kuinka?

 

Kuva: Flickr - Paul Townsend


Yhdistysavain - digitaalinen ympäristö yhdistyksille. Tutustu!